Nopeuslasku

Tässä talviurheilulajissa nopeus on valttia. Nopeuslaskua voidaan pitää rinnelajien formula-ykkösenä. Siinä suksilla lasketaan rinnettä alas, pyrkien saavuttamaan mahdollisimman huima nopeus. Vauhti voi nousta parhaimmillan yli 200 km/h. Ensimmäiset nopeuslaskukilpailut käytiin tiettävästi Kaliforniassa vuonna 1859. Kuuleman mukaan lajia harrastivat aluksi kalifornialaiset kullankaivajat ja kaivosmiehet. Eurooppaan laji kantautui 1930, jolloin järjestettiin ensimmäinen kilpailu. Kilpailijoita alkoi olla Euroopassa yhä enemmän ja myös kilpailuja järjestettiin Euroopassa yhä enemmän. 1960-luvulla laji koki uuden nousun sen synnyinmaassa Yhdysvalloissa ja sitä alettiin myös harrastaa uudelleen.

Nopeuslaskussa ilmanvastuksen tulee olla mahdollisimman pieni, jotta saavutettaisiin suuri nopeus. Siksi lajissa käytetäänkin erityisvalmisteisia kypäriä ja monoja. Puvut ovat ihonmyötäisiä ja polvien ja kyynärpäiden kohdalla on vahvisteet suojaamassa kaatumiselta. Myös sukset ovat erityisvalmisteiset ja erityisen leveät. Sauvat ovat hiukan käyrät, jotta saavutetaan mahdollisimman nopea asento syöksyyn. Nopeuslaskuun on suunniteltu aivan erityiset rinteet, jotka ovat pituudeltaan noin kilometrin. Laskuun tarkoitettuja paikkoja maailmassa on vain noin kymmenkunta. Suomessa ainakin Sallassa on monesti järjestetty nopeuslaskukisoja. Useimmiten nämä laskurinteet on tehty korkeaan ilmanalaan, jotta ilmanvastus olisi mahdollisimman pieni. Suomalaisia nopeuslaskijoita ovat mm. Jukka Viitasaari, Tarja Mulari ja Kati Metsäpelto. Suomalainen Kalevi ”Häkä” Häkkistä voidaan pitää yhtenä nopeuslaskun uranuurtajana maailmassa, ja hän nimenomaan toi nopeuslaskun Suomeen. Hän mm. harjoitteli munamaista laskuasentoa auton katolla, sen ajaessa eteenpäin.