Mäkihyppy

Tässä talviurheilulajissa hypätään suksien kanssa hyppyrimäestä mahdollisimman pitkälle ja tyylikkäästi. Jos hypyssä on kaunis ilmalento ja alastulo sujuu mallikkaasti, hyppy katsotaan tyylikkääksi. Hyppysuoritus alkaa siis korkealta hyppyrimäen päältä, joita on eri korkuisia. Hyppyrimäet jaetaan seuraavasti: pienet mäet, normaalimäki, suurmäki ja lentomäki. Liikkeelle lähdetään vauhtimäen puomin takaa, jossa ensin istutaan ja haetaan hyvää asentoa. Lasku tapahtuu mahdollisimman aerodynaamisessa kyyryasennossa. Hyppyramppi on aluksi hyvin jyrkkä, mutta loivenee loppua kohden. Hyppyrin nokalta ponnistetaan voimakkaasti ja pyritään lentämään mahdollisimman pitkälle.Mäkihyppyyn kuuluu myös olennaisena osana pistelasku, joka koostuu hypyn pituuspisteistä ja viiden tuomarin antamista tyylipisteistä. Hyppääjä pyrkii ylittämään mäen K-pisteen, jotta saisi mahdollisimman hyvät pisteet. K-pisteen kohdalta alastulorinne alkaa loiventua. Tuomarien antamiin pisteisiin vaikuttaa suksien ja vartalon asento ponnistuksen, ilmalennon ja alastulon aikana. Mäkihyppykilpailuun kuuluu kaksi kierrosta. Hyppäämistä ei voi suorittaa kovalla tuulella, ja melko useinkin kisoja joudutaan perumaan kovan tuulen vuoksi.Mäkihyppyyn kuuluu aivan omat varusteet. Siinä käytetään aivan erityisiä mäkihyppysuksia ja hyppyhaalaria, joita molempia koskee tietyt säännöt. Nykyään varsinkin hyppyasuihin on jouduttu puuttumaan, sillä niihin on yritetty tuunata mitä ihmeellisimpiä ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä suuremmalla puvun kantopinta-alalla hyppy kantaa pidemmälle.Mäkihyppyä voi harrastaa myös kesällä. Joiltakin paikkakunnilta löytyy muovitettuja hyppyrimäkiä, jotka mahdollistavat hyppäämisen myös kesällä. Suomessa Salpausselän kisat keräävät tuhansia katsojia seuraamaan jännityksellä mäkihyppykisaa. Tunnettuja suomalaisia mäkihyppääjiä ovat ainakin Matti Nykänen, Toni Nieminen, Janne Ahonen.