Category: Hiihto

Telemark on hiihtoon kuuluva laji. Oikeastaan se on laskettelun kantamuoto, jossa kahdella suksella lasketaan tai hiihdetään. Telemarkin avulla voit hiihtää, nousta ja laskea rinteitä, tehdä käännöksiä ja hyppiä. Siitä ovat mm. alppilajit aikoinaan syntyneet. Suksissa on erilaiset siteet verrattuna tavalliseen lasketteluun, ja ne mahdollistavat kantapään vapaan nousun.Telemarkin historia kumpuaa 1800-luvun Norjasta, jossa sitä harrastettiin niin huvina kuin urheilunakin. Nykyaikaisen telemarkin perustajana pidetään Sondre Norheimia, joka keksi useita nerokkaita parannuksia lajiin. Suksi on totuttua lyhyempi, siinä on sivuleikkaus ja kannantausside. Nämä nerokkaat keksinnöt helpottivat suksen käsittelyä niin hypyissä kuin käännöksissä ja paransivat suksen ominaisuuksia. Telemark-hiihto oli hetken aikaa unohduksissa, kun se taas 1970-luvulla heräsi uudelleen henkiin. Eurooppaan telemark saapui 1980-luvulla ja räjähdysmäisen suosion se oikeastaan saavutti vasta 1990-luvulla.Telemark on lajina hyvin perinteinen ja monipuolinen. Telemarkiin kuuluu olennaisena osana Telemark-käännökset. Telemark-käännöksessä hiihtäjän kantapää on vapaa nousemaan suksesta. Näin käännöksessä on mahdollista laskeutua tasapainoiseen, matalaan ja joustavaan asentoon. Telemark-asennossa paino jakautuu molemmille jaloille, päkiällä on takajalan paino ja polvi on suunnilleen lantion alapuolella. Etujalan tulee joustaa polvesta ja nilkasta. Jalkojen väliin jää noin monon mitan verran tilaa. Käännös suoritetaan lasketumalla telemark-asentoon ja siirtäen ulkojalkaa eteen. Käännöksen alussa paino on enemmän etujalalla ja käännöksen lopussa takajalalla. Vyötärön on alarinteen suuntaisesti ja lantio ohjaa liikettä. Käännösten välillä tapahtuva telemark-vaihto aiheuttaa jalkojen eteen ja taakse viennillä ylös-alas -liikkeen, joka antaa luonnollista rytmiä laskuun.

Suomi on lumilautailun luvattu maa ja täällä on hyvät mahdollisuudet harjoitella itsensä huipulle, kuten jo muutamat suomalaiset lumilautailijat ovat osoittaneet. Lumilautailutyylejä ovat rinnelasku, freestyle ja ratalasku. Rinnelasku on perinteistä laskua rinteessä ilman hyppimistä ja temppuja. Freestyleen kuuluu laskemista temppujen kera. Freestylen kilpailulajeina ovat half pipe, big air ja slopestyle. Ratalasku on mahdollisimman nopeaa laskemista nopein käännöksin. Lumilautailu koostuu eri lajeista, joita ovat: slopestyle, halfpipe, crossi, ratalajit ja reilit.Joka toinen vuosi kipaillaan lumilautailun maailmanmestaruuksista. Kisat ovat kansainvälisen hiihtoliiton järjestämät. Ensimmäiset kisat pidettiin vuonna 1996 Lienzissä, Itävallassa. MM-kisoissa kilpailulajeina ovat lumilautakrossi, parisuurpujottelu, half-pipe, slopestyle ja big air, joka on vain miehille. Lumilautakrossissa neljä kilpailijaa lähtee yhtä aikaa liikkeelle radan yläpäästä ja se, kuka on ensimmäisenä maalissa, voittaa. Rata koostuu suurista korkeuseroista, joka tekee kisasta haastavan. Tässä lajissa kisaajat helposti törmäävätkin keskenään. Parisuurpujottelu käydään nimensä mukaisesti toista kilpailijaa vastaan vierekkäisillä radoilla. Half-pipessa lasketaan putkea pitkin. Slopestylessa laskijat tekevät temppuja hyppyreissä, reileissä, putkissa, liukumalaatikoissa, laskuseinissä ja lumikourun kaarissa. Big airissa kilpailijat hyppäävät kisaa varta vasten tehdystä hyppyristä ja tekevät sen jälkeen temppuja. Hyppyreitä on eri kokoisia. Mitä monipuolisempi ja suoritusvarmempi kokonaisuus on sitä enemmän saa pisteitä. Big air -kisat ovat erittäin näyttäviä ja showmaisia juuri huikeiden temppujen vuoksi.Suomen lumilautailun maajoukkueen kausi koostuu FIS:n ja itsenäisen WST:n järjestämistä osakilpailuista. Menestyneitä suomalaisia lumilautailijoita ovat mm. Enni Rukajärvi, Roope Tonteri ja Aleksi Litovaara.

Perinteiseen freestylehiihtoon kuuluu kumparelaskua, hyppyjä (aerials) ja suksibalettia. Muita freestyleen liitettyjä alalajeja ovat skicross, halfpipe, slopestyle, big air ja new school, eli vapaahiihto. Ainakin Suomessa freestylen synonyyminä käytetään usein kumparelaskua. Kumparelaskussa sekoittuu ratalasku ja freestylelle ominainen tyylittely ja tekninen monimutkaisuus.Kilpailutilanteessa tehdään kaksi vapaavalintaista hyppyä. Hypyissä kilpailijat hyppäävät korkeista hyppyreistä ilmaan tehden siellä voltteja ja käännöksiä. Kilpailijoiden tulee ilmoittaa tuomareille ennalta, minkälaisia hyppyjä he aikovat tehdä. Suksibaletissa lasketaan alas loivaa rinnettä ja samalla musiikin tahdissa tehdään erilaisia taitoa vaativia temppuja. Lajin saralla ei kuitenkaan enää kilpailla. Skicrossissa neljä kilpailijaa laskee yhtä aikaa rinnettä alas, jossa on hyppyreitä ja käännöksiä. Lajia ei varsinaisesti lueta freestyle-lajiksi, koska siinä ei anneta arvostelupisteitä. Halfpipessa tullaan alas puolikaaren muotoista paippia ja tehdään temppuja paipin kaarelta ilmaan hypäten. Slopestylen voidaan sanoa olevan harrastajatasolla suosituin freestyle-laji. Slopestylessa kilpaillaan parkissa, joka voi sisältää kaikkia freestylen elementtejä. Yleensä radat koostuvat hyppyreistä ja reileistä. Big airissa hypätään leveän hyppyrin nokalta tehden ilmassa joitakin temppuja. New school -hiihtoon kuuluu hyppyjä, haflpipea ja slopestylea. New school -hiihdossa tärkeinä ominaisuuksina ovat laskun tyylikkyys ja oivaltavuus.Suksibaletti ja kumparelasku ovat olleet lajeja, joiden kautta freestylehiihto on syntynyt. Freestylehiihdon voidaan sanoa alkaneen 1930-luvulla Norjassa ja siitä se on kehittynyt vuosikymmenten saattelemana näyttäväksi lajiksi. Freestylen ajatuksena on kaikkien alalajien monipuolinen ja tasapainoinen osaaminen. MM-kisoja järjestetään joka toinen vuosi.

Lajin virallinen nimi on pohjoismainen yhdistetty, viitaten siihen, että sen juuret ovat Pohjolassa. Yhdistetty koostuu kahdesta melko erilaisesta lajista, mäkihypystä ja maastohiihdosta. Vaikka molemmissa lajeissa liikutaankin suksilla, niin on mäkihyppy taitolaji ja maastohiihto taasen kestävyyttä vaativa laji.Yhdistettyjä on olemassa monta erilaista kilpailumuotoa. Gundersen-yhdistetty eli ns. normaalikilpailu käydään samoilla säännöillä kuin mäkihypyn maailmancupin mäkikipailu. Mäen koko vaihtelee K75 – K120, joissa hypätään yksi hyppy. Mäkikilpailusta lasketun aikaeron mukaisesti kilpailijat lähteävät hiihtämään takaa-ajolähtönä 15 km vapaalla hiihtotavalla. Sprinttikilpailussa hypätään mäkiosuudella myös vain kerran ja hiihtomatkana on 7,5 km vapaalla hiihtotavalla. Myöskin tässä kilpailussa käytetään takaa-ajolähtöä. Yhteislähtöyhdistetyssä kilpaillaan ensin hiihto-osuudella 10 km:n matkalla, jossa lähtöpaikat muodostuvat maailmancupin tilanteen mukaan. Tämän jälkeen on mäkiosuus, jossa on kaksi hyppykierrosta. Myös joukkuekilpailut kuuluvat yhdistettyyn. Nykyisin joukkuekilpailussa hypätään yksi hyppy ja hiihdetään 10 km vapaalla hiihtotavalla. Yhdistetyn ohjelmistoon kuuluu myös parisprintti, joka käydään kaksimiehisin joukkuein. Ensin on mäkiosuus ja sitten on 7,5 km hiihto-osuus.Laji on peräisin Norjasta, jossa se edelleenkin on kansallisurheilulaji. Suomessa ensimmäinen yhdistetyn kilpailu järjestettiin tiettävästi vuonna 1913 ja ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Lahdessa vuonna 1923. Esko Järvinen voitti ensimmäisenä suomalaisena arvokisamitalin lajissa vuonna 1928. Muita suomalaisia menestyjiä lajissa ovat olleet Samppa Lajunen, Jaakko Tallus, Hannu Manninen ja Anssi Koivuranta. Naisharrastajia lajilla ei juurikaan ole.

Ampuhahiihdossa maastohiihto ja ammunta yhdistyvät. Vaikka tässä lajissa yhdistyvätkin kaksi lajia, on hiihto kuitenkin niistä keskeisemmässä roolissa. Hiihtäjä onkin melko hengästyneessä tilassa, kun tulee ampumaan, joten hänen kannattaa hiljentää vauhtiaan riittävän aikaisin ennen ampumapaikkaa, tasaten hengitystään ennen ammuntaa. Ampuminen ei saa myöskään kestää liian kauaa. Makuuammunta vie hiukan enemmän aikaa kuin pystyammunta.Luultavammin ensimmäinen ampumahiihtokilpailu tai ainakin sitä muistuttava kilpailu käytiin vuonna 1767, joka käytiin norjalaisten rajavartioston sotilaiden välillä. Nykyinen ampumahiihto on lähtöisin Ruotsista. Hiihtomatkana oli 20 kilometriä ja ampumamatkat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Pelkästään 150 metrin matkaa alettiin käyttämään vuonna 1966, jossa kaksi paikkaa ammuttiin makuulta ja kaksi pystystä. Jokainen ammunta koostuu viidestä laukaisusta ja ohiammunnasta seuraa sakkominuutti tai sakkokierros kilpailumuodosta riippuen. Ampumamatka lyheni 50 metriin vuonna 1978. Ensimmäiset MM-kilpailut nykyaikaisella ampumatavalla käytiin vuonna 1958 ja olympialaisissa laji oli mukana vuonna 1960.Ampumahiihto tapahtuu vapaalla hiihtotavalla pienoiskivääri selässä. Aseen lippaaseen kuuluu viisi patruunaa ja jos varapatruunoita joutuu käyttämään, tulee ne ladata yksitellen. Ampumahiihdossa ammutaan makuu- sekä pystyasennoissa ja taulun osuma-alue on eri riippuen asennosta. Pystyasennossa osuma-alue on suurempi kuin makuuasennossa. Aikuisten sarjoissa kilpailumuotoina ovat normaalikilpailu, pikamatka, takaa-ajo, yhteislähtö, viesti, sekaviesti ja pariviesti. Lajia hallitsevat maat ovat Norja, Saksa, Venäjä ja Ranska. Ei pidä kuitenkaan unohtaa Suomen Kaisa Mäkäräistä, joka on sijoittunut todella hyvin viime vuosien aikana.

Suomalaiset ovat tunnetusti menestyneitä urheilijoita mitä talviurheilulajeihin tulee. Jääkiekon lisäksi Suomi on perinteisesti ollut erittäin kova hiihtomaa ja suomalaisten hiihtäjien joukosta löytyykin varsinaisia hiihtolegendoja. Menestyneimpien suomalaishiihtäjien joukosta löytyy varmasti kaikille tuttuja nimiä, kuten Juha Mieto, Mika Myllylä, Marja-Liisa Kirvesniemi sekä Matti Heikkinen. Nämä talviurheilun sankarit ovat saavuttaneet kansansuosiota, osa jopa legendaksi asti.

Legendaariset hiihtokonkarit

Kurikkalainen Juha Mieto, entinen kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja, hiihti uransa aikana Kurikan Ryhti –urheiluseurassa. Miedon kilpaura alkoi vuonna 1965 koululaisten SM-kilpailuista ja päättyi vuoden 1989 SM-kilpailuihin Hämeenlinnassa. Miedon tulosrekisteriin mahtuu erityisesti lukuisia hopea- ja pronssisijoja MM-kilpailuista, mutta kirkkaimpana kruununa Miedon hiihtouralla loistaa olympiakultamitali vuoden 1976 talviolympialaisista Itävallan Innsbruckista. Juha Mieto on sittemmin vaikuttanut niin politiikassa kuin mediassakin. Osin tästä syystä hän onkin yksi Suomen tunnetuimmista ja tunnistetuimmista hiihtopersoonista.Toinen menestystä ja kansansuosiota nauttinut maastohiihtäjä oli Oulussa syntynyt Mika Myllylä. Myllylä menehtyi vuonna 2011, mutta on silti edelleen kaikkien hiihtourheilua seuranneiden muistoissa. Myllylä voitti olympiakultaa vuoden 1998 Naganon kisoissa, minkä lisäksi hän saavutti urallaan neljä maailmanmestaruutta ja yhteensä yhdeksän MM-mitalia. Myllylän uran käännekohta sattui vuoden 2001 Lahden MM-kilpailuissa, jolloin hän useiden muiden suomalaishiihtäjien tapaan kärysi kiellettyjen aineiden käytöstä. Tapausta seurasi kilpailukielto, jonka jälkeen Myllylä ei enää onnistunut tekemään paluuta Suomen maajoukkueeseen. Myllylän viimeiseksi kaudeksi jäi kausi 2004-2005.

Suomihiihdon nuori lupaus

Uuden vuosituhannen maastohiihtomenestyjiä edustaa Vantaan hiihtoseuran Matti Heikkinen, joka toi suomelle 2000-luvun ensimmäisen arvokilpailuvoiton Oslon MM-kilpailuissa 15 kilometrin perinteisen kilpailussa. Koko kansan tietoisuuteen hän oli noussut vain muutamaa vuotta aiemmin hiihtämällä Liberecin MM-kisoissa pronssia samaisella matkalla. Vaikka Heikkisellä on muutama vaisumpi kausi takanaan, ei hän ole silti lopettamassa. Tällä hetkellä Heikkinen tähtää vuoden 2017 Lahdessa järjestettäviin maailmanmestaruuskisoihin, eli harjoittelu on yhä kovaa. Tulevankin kauden aikana Heikkisen puolesta voi siis löydä vetoa vedonlyöntisivustojen kautta. Hän on onnistunut voittamaan Maailmancupin osakilpailun vain kerran, joten olisiko ensikaudella jo toisen voiton vuoro?

Maastohiihdon kuningatar: Marja-Liisa Kirvesniemi

Suomen tunnetuin naismaastohiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi aloitti uransa jo kahdeksanvuotiaana. Hiihto on ollut oleellinen osa Kirvesniemen elämää koko hänen elämänsä ajan. Marja-Liisa oli muun muassa naimisissa toisen suomalaisen hiihtolegendan Harri Kirvesniemen kanssa. Uransa aikana Marja-Liisa kirvesniemi voitti sekä kolme MM-kultaa että olympiakultaa, joiden lisäksi hän on voittanut lukuisia hopea- ja pronssimitaleita. Kirvesniemi oli ensimmäinen hiihdon maailmancupin voittanut suomalaishiihtäjä. Hänen lopetti hiihtouransa vuoden 1994 Lillehammerin olympialaisten jälkeen.

Rovaniemellä syntynyt kilpahiihtäjä Pirjo Muranen (ent. Manninen) alkoi hiihtouransa jo varhain. Ensimmäisen arvokisamitalinsa hän saavutti 2001 Lahden MM-kisoissa hiihtämällä kultaa sprintillä, mutta mitalisaldoansa hän on alkanut kartuttaa jo tätä ennen junioreiden sarjassa. Muranen on nuoruudessaan harrastanut montakin muuta lajia, mutta 15-vuotiaana hän teki kuitenkin valinnan maastohiihdon puoleen, ja ura kohti terävintä huippua alkoi.Nuorten MM-kisoissa Muranen saavutti yhteensä kymmenen arvokisamitalia vuosien 1998 ja 2001 välillä: pronssisia mitaleja tuli yksi, hopeisia neljä ja kultaa kertyi viisi kappaletta. Maailmancupissa Muranen on hiihtänyt vuodesta 1999 aina kauteen 2010 saakka, ja palkintosijoilla hän on ollut lukuisat kerrat. Murasen vahvat lajit ovat kautta hänen uransa olleet sprintti- ja viestihiihdot, joista kaikki kirkkaimmat mitalit ovatkin enimmäkseen kertyneet. Maailmancupin saldona hänellä on yhteensä yhdeksän pronssisijoitusta, yksitoista hopeaa sekä kahdeksan kirkkainta kultamitalisijaa.

Pike, senkin mitalirohmu!

Pirjo Murasella on urallaan hieno saavutus myös MM-kilpailuista. Mitalisijoituksia on kertynyt yhteensä kuusi, joista pronssisia matkaan tarttui Liberecin sprintiltä 2009 sekä Oslon viestiltä 2011. Yksi hopeamitali on saavutettu Oberstdorfissa 2005 parisprintiltä, ja kultaisia MM-mitaleja on Muraselle kertynyt Lahdesta 2001 sprintiltä, Sapporosta 2007 viestiltä sekä Liberecistä 2009 viestiltä.Maaliskuussa 2011 Pirjo Muranen ilmoitti jättävänsä kilpahiihtäjän uransa. Tuolloin 30-vuotias Sotkamolainen latujen kasvatti kertoi Iltalehdelle haluavansa nyt keskittyä uusiin asioihin elämässään, jatkaen nyt opiskelujaan Kajaanissa. Pirjo Muranen ehti olla arvokisahiihtäjä kymmenen vuotta, edustaen Suomea loistokkaasti. Nyt hänen uransa jatkuu uudenlaisilla reiteillä.

Pirjo Muranen hiihtouran jälkeen

Pirjo Muranen on yksi ansioituneimpia suomalaisia kilpahiihtäjiä. Hän saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa jo 19-vuotiaana voittaen kultaa Lahden sprintissä 2001. Tämän jälkeen arvokisamitaleja onkin kertynyt useita, ja ennen kuin Muranen lopetti kilpahiihtouransa 2011, hän ehtikin hiihdellä maailman huipulla yhteensä kymmenen vuotta.Elämä jatkuu kuitenkin myös kilpaurheilijan uran jälkeen, vaikka muutos onkin toki usealle mullistava kokemus. Pirjo Muranen teki tässä mielessä tietoisen ja suunnitellun päätöksen etsiä elämässään uusia haasteita, ja hiihtoladut vaihtuivatkin koulunpenkkiin. Muranen jatkoi keskenjääneitä opintojaan luokanopettajaksi, ensin Kajaanissa ja sittemmin kotiseuduillaan Lapin yliopistossa. Pirjo muutti näissä merkeissä Rovaniemelle yhdessä aviopuolisonsa Ville Murasen kanssa.Hiihdon maailma ei ole suinkaan jäänyt Muraselta kokonaan taakse. Pirjo on ollut mukana valmentamassa alle 18-vuotiaita suomalaishiihtäjiä, ja Sotshin olympialaisissa hän oli mukana Ylen kommentaattorina ja hiihtoasiantuntijana. Muranen lupasikin, että monia uusia hiihtosankareita on kasvamassa jatkamaan suomalaista kilpahiihtoperinnettä.Tällä hetkellä saavat kuitenkin sekä hiihto että opinnot jäädä taka-alalle Pirjo Murasen arjessa, sillä elokuussa 2014 Murasten perheeseen syntyi pariskunnan esikoispoika. Yhä Rovaniemellä asusteleva nuoriperhe keskittyykin nyt uudenlaiseen arkeen, ja onnellinen nuori äiti vakuuttaakin nauttivansa elämästään tällä hetkellä täysin siemauksin.

Suomalaisella kilpahiihdolla on pitkät perinteet ja voittosijoilla onkin ollut vuodesta toiseen mukana suomalaisia nimiä. Voidaan siis sanoa, että hiihto on yksi kansallislajeistamme ja lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä. Mitaleille hiihtäneet urheilijat ovatkin suuria idoleja ja esikuvia nuorille lajin harrastajille. Yksi suurista sankareistamme on ehdottomasti Pirjo Muranen, lempinimeltään Pike.

Uran alku

Muranen on syntynyt Rovaniemellä 8. maaliskuuta 1981. Monien suomalaisten tapaan Pirjo aloitti hiihdon heti kun oppi kävelemään, mutta harrasti nuorena myös yleisurheilua, pesäpalloa, balettia ja voimistelua. Hiihto voitti kuitenkin muut lajit ja Muranen aloitti tositekemisen tässä lajissa 15-vuotiaana.Ensimmäisen MM-kultamitalin hän voitti jo 19-vuotiaana 2001 Lahdessa sprinttihiihdossa. Suomen kaksoisvoitosta tällä sprintillä voi lukea lisää Ylen Elävä arkisto –sivustolta. Tuolloin tunsimme vielä tämän hiihtäjälegendan tyttönimellään Manninen. Pirjo avioitui kesäkuussa 2007 lentopalloilija Ville Murasen kanssa, ja on sen jälkeen tunnettu nimellä Pirjo Muranen.

Suksivoidetta verissä

Muranen on lähtöisin hiihtäjäperheestä, ja hänen kaksi veljeään Hannu ja Kari ovat tunnettuja yhdistetyn hiihtäjiä. Kun samasta perheestä kasvaa ei ainoastaan yksi, vaan peräti kolme huippuluokan urheilijaa, onkin oletettavaa, että valmennusta on saatu jo varhain kotoa käsin. Mannisen perheessä isä Jorma on ollut Pirjon valmentajana hänen uransa alussa. Vuodesta 2006 Pirjon valmentajana on toiminut Reijo Jylhä.Muranen jatkoi menestyksekästä kilpahiihto-uraansa aina kevääseen 2011 asti, jolloin hiihtäjä teki päätöksen jättää kilpaladut taakseen 30-vuotiaana.